Tiistai 5.2.

Lento oli tunnin myöhässä. Yllätys halpalentoyhtiöltä (Norwegian). Söin vähän kahviossa, ikkunashoppailin ja luin kirjaa. Olin kentälla jo kolmelta ja lento lähtee vasta kuudelta. Minä niin inhoan lentokentällä odottelua! Laitoin vuokraemännälleni viestin lennon myöhästymisestä ja mietin, lähtisikö hän kanssani Tescoon illalla, kun olen perillä. En viitsisi yksin hortoilla pimeällä itä-Lontoossa. Pääsisipä jo lähtemään! Jännittää ensimmäisen kerran matkustaa yksin Tukholmaa pidemmälle.

Kone lähti löpulta 1½ tuntia myöhässä. Inhottavaa olla myöhässä kykenemättä laittamaan viestiä enää koneesta. 

                                                           *                    *                    *              

Vihdoin Lontoossa! Matkustin Gatwickin lentokentältä junalla Victorialle. Oyster card, joka minulla oli (vuosia vanha) ei enää toiminut, mutta sain tilalle oikein hienon Tuben 150v. toiminnassaolon kunniaksi julkaistun ”limited edition” Oyster cardin.

Olin todella nälissäni, koska en ollut syönyt iltapäivän jälkeen ja ostin Victorian asemalta veggiepastyn ja jogurttibanaaneja. Victorialta menin District linella Bromley-by-Bow´hun itä-Lontooseen, josta olin vuokrannut huoneen. Ensimmäisen kerran koskaan törmäsin tubessa lipuntarkastajaan! Lontoon liikenteen lipuntarkastajat kulkevat siviilivaatteissa ilman nimineuloja tai muuta, joista heidät voisi tunnistaa. Osta siis lippusi koko matkallesi tai varaudu maksamaan 80£:n sakko liputta matkustamisesta. Jumala armahtaa, lipuntarkastaja ei.

Bromley-by-Bown tubeasema oli aivan huoneeni lähellä. Alue tuntui rauhalliselta ja vuokraemäntäni oli todella huomaavainen italialais-englantilainen rouva. Sopivasti ystävällinen ja kuitenkin yksityisyyttä kunnoittava. Asunto vain oli turhan kuuma. Kerroinkin vuokraemännälle, että olen tottunut viileään. Sänky oli ihana ja huone mukava, langattomalla internetillä ja televisiolla varustettu. Tunsin heti viihtyväni. Minulla olisi huomenna aikaa käydä kaupassa ja asettua taloksi. Torstaina alkaisi doulaksi opiskelu Paramana Doulas kurssilla.

 

Keskiviikko 6.2.

Vuokraemäntäni oli laittanut minulle kaiken valmiiksi aamiaista varten, vaikka heräsin todella myöhään. Pöytään oli katettu astiat, marmelaadeja, muroja ja voita, paahtimen viereen oli asetettu paahtoleipää ja kahvipaketti keittimen viereen, jotta löytäisin kaiken tarvitsemani. Vuokraemäntäni ei ollut kotona, joten sain heräillä rauhassa itsekseni ja etsiä vapaan pistokkeen läppäriäni varten.

Olin suunnitellut tälle päivälle vierailevani Ragged School Museumissa täällä itä-Lontoossa. Sen jälkeen täytyy käydä kaupassa ruokaostoksilla.

Matkustin tubella Mile Endiin ja kävelin Mile End Parkin läpi Ragged School Museumiin. Museo sijaitsee vanhassa koulurakennuksessa Regent´s Canalin rannalla. Koulun nimi tulee itä-Lontoossa Victorian aikaan asuneiden köyhien perheiden lasten vaatteista. Kaikilla pienillä koululaisilla ei ollut edes kenkiä jalassa talvella.

Museon keskikerroksessa (museossa on kaikkiaan kolme kerrosta) on viktoriaanisen ajan koululuokka. Tällä kertaa en päässyt luokkaan sisälle, koska siellä oli meneillään oppitunti koululaisryhmälle. Museon henkilökuntaan kuuluva näyttelijätär otti opettajarouvan roolinsa hyvin vakavasti opettaessaan lapsille kirjoitusta. ”No talking!” kajahti tasaisin väliajoin ja opettajatar oli hyvin tarkka siitä, että kirjoitustauluja jakaessaan pojat jakavat pojille, tytöt tytöille. Kaikessa suhteessa siveä käytös oli arvostettua kuningatar Victorian ajan Englannissa.

Ylimmässä kerroksessa on viktoriaanisen ajan keittiö ja koululaisryhmien tekemiä kollaaseja liittyen tuon ajan koulunkäyntiin. Yhdestä kollaasista sai lukea esimerkiksi, että köyhät lapset pääsivät koulussa pesulle, jos vain saapuivat sinne tarpeeksi ajoissa, klo. 7. aamulla.

Palatessani huoneeseeni kävin Tescossa ostamassa ruokaa. Ystäväni suosituksesta ostin Marmite- levitettä, joka kuitenkin osoittautui karmeaksi tavaraksi! Marmite on hiivakonsentraattia, jota monet englantilaiset syövät paahtoleivän kanssa. Onneksi ostin muutakin syötävää!

Olin laittanut eilen patterin pois päältä, kun tullessa huone tuntuin liian lämpimältä. No, nyt sitten paleltaa. Tänään on tuullut todella kylmästi ja alkuillasta alkoi satamaan. Nukutti kamalasti, mutta Marmite aiheutti sellaisen närästyksen, etten voinut olla makuulla. Katsoin televisiosta Deal or No Deal ja yritin lukea vähän. Ostin Ragged School Museumista kirjan Call the midwife, joka sopiikin kivasti tämän viikon aiheeseen.

Illalla ennen nukkumaanmenoa tarkistin vielä, miten tube kulkee ja kauanko matka Kentish Towniin kestää, että olen huomenna ajoissa paikalla doulakurssin alkaessa. Sitten menin peiton alle lukemaan uutta kirjaani.

 

Torstai 7.2.

Minulla oli herätys soimassa, jotta nousisin ajoissa lähteäkseni doulakurssilleni. Olin eilen katsonut tubeaikatauluja ja tajunnut, että minun ei tarvitse kävellä niin pitkää matkaa Kentish Townin asemalta High Gate Road Chapelille, jos lähdenkin menemään Districtillä itään päin, jään pois West Hamissa ja vaihdan Overgroundiin, joka pysähtyy Gospel Oakissa. Gospel Oakin asemalta kävelymatka olisi vain 5min.

Loistavana suunnistajana lähdin toki asemalta ensin väärään suuntaan. Kun katujen nimet eivät vaikuttaneet yhtään samoilta kuin kartassa, ymmärsin kääntyä takaisin. Lontoossa tuntuu olevan loputtomasti kirkkoja ja kappeleita ja kävelinkin kolmen sellaisen ohi matkalla neljännelle, joka oli se oikea määränpääni.

Toinen kurssin vetäjistä, doula Liliana, oli ovella vastassa. Liliana ohjasi minut kappelin toiseen kerrokseen ja kokoustilaan, jonka edustalla aiemmin saapuneet kurssilaiset jo joivat aamuteetään tai -kahviaan. Muutama kurssilainen oli ilmoittanut myöhästyvänsä, mutta aloitimme ilman heitä, koska olimme muutenkin aikataulusta jäljessä.

Michel Odent aloitti luentonsa kyselemällä, mistä olimme kotoisin ja missä asuimme. Meitä oli ympäri maailmaa: Iso-Britanniasta, Irlannista, Tsekistä, Brasiliasta, Israelista, New Yorkista, Marylandista, Espanjasta, Argentiinasta ja Slovakiasta. Kun kaikki olivat paikalla aloitimme itse aiheesta: luonnonmukaisesta synnytyksestä ja doulan työstä.

 

Perjantai 8.2.

Toinen päivä doulakurssilla.

 

Lauantai 9.2.

Kolmas päivä doulakurssilla. Jos olet kiinnostuntu Paramana Doulas kurssin sisällöstä, voit pyytää kurssimuistiinpanoni kommentoimalla tätä artikkelia.

 

Sunnuntai 10.2.

Nukuin oikein pitkään, puoli kahteen. Ajattelin tämän päivän vain sulatella doulakurssilla oppimaani ja rentoutua kämpillä. Vuokraemäntäni oli tehnyt linssi-kaalikeittoa. Syötiin yhdessä ja juteltiin monta tuntia.

Soitin illalla kotiin. Pojalla oli ollu kova ikävä äitiä eilen illalla. Nyt poitsu oli hyvällä tuulella ja jutteli kovasti. Sanottiin hyvät yöt ja pusittiin kameran kautta.

Olisin halunnut käydä Tescossa ostamassa jotain hyvää syötävää illaksi, mutta koko päivän kestänyt sade ei näyttänyt loppuvan ihan heti illastakaan. Tein siis muutaman marmelaadi-juustopaahtoleivän ja kattelin telkkaria.

 

Maanantai 11.2.

Heräsin yllättävän aikaisin minun mittapuuni mukaan. Syötiin aamiaista yhdessä vuokraemännän kanssa. Kävin suihkussa pesemässä hiukset ja odotellessa niiden kuivumista katsoin eilisen jakson The Walking Deadia.

Olin ostanu etukäteen lipun The Golden Tours sightseeing bussiin. Vaikka oli kylmä päivä, en haluunnut jättää lippua käyttämättä. Nousin bussiin Tower Hillin pysäkiltä. Bussi ajaa Lontoon tunnetuimpien nähtävyyksien ohi, mutta ei todellakaan ole hintansa arvoinen, 25£ 48h lipusta. Kuski ajeli kaikkien nähtävyyksien ohi sellaista vauhtia, ettei selostus pysynyt perässä. Matkalta saa kuitenkin hyviä kuvia, jos on tarpeeksi nopea.

Nähtävyyksien ohi hurjastelun jälkeen menin tubella Oxford Streetille syömään. Söin pienessä Fredi´s Deli kahvilassa. Tässä kahvilassa hampurilaiset tarjoillaan viher- ja kaalisalaatin kanssa siten, että salaatit saa itse laittaa lautaselta hampurilaisensa väliin, joten älä hämmästy jos saat eteesi kuivakkaan oloisen burgerin. Kahvi on vahvaa ja palvelu ystävällistä. Palvelumaksu on lisätty laskun loppusummaan.

Sää oli todella kylmä, joten minua ei huvittanut jäädä shoppailemaan. Ostin hieman lohtusuklaata kioskista ja lähdin kämpille. Soitin kotiin miehelleni ja pojalleni ja kattelin telkkaria.

 

Tiistai 12.2.

Heräilin yöllä muutaman kerran jännittäessäni matkaa Hoveen To Baby and Beyond:in vauvahierontakurssille. Nousin sängystä puoli kahdeksan ja keitin vuokraemännälleni ja itselleni kahvia. Minun piti lähteä heti kahdeksan jälkeen ehtiäkseni 9.17 junaan Victorialta.

Ostin meno-paluulipun Hoveen (28,70£) ja nousin Southernin junaan Littlehamptoniin laiturilta 16. Junan vaunut 1-8 jatkoivat Littlehamptoniin ja 9-12 Eastbourneen, joten minun piti varmistaa, että olen oikeassa junavaunussa.

Hoven asemalta kävelin Absolute Massagen tiloihin Portland Roadille. Julie otti minut vastaan aurinkoisena ja reippaana. Aloitimme puhumalla taustastani vauvojen parissa ja pohdimme yhdessä vauvahieronnan etuja vauvalle ja vanhemmille. Julie esitti minulle myyttejä vauvahieronnasta ja katsoimme videon Intiasta, jossa vauvahieronta on hyvin erilaista kuin länsimaissa.

Lounastauon jälkeen ryhdyimme vauvanukkien avulla harjoittelemaan hierontaotteita rinnasta nilkkoihin, käsiin, selkään ja lopulta kasvoille.

Minulla oli oikein mukava ja hellyyttävä iltapäivä Julien kanssa. Mietin junassa lähtisinkö vielä johonkin museoon, mutta menin kuitenkin kämpille ja lepäämään. Katsoin netistä, missä Lontoossa on iso lelukauppa. Halusin ostaa vauvahierontaa varten nuken ja pojalleni lasten golfsetin. Poika ilahtuisi varmasti.

 

Keskiviikko 13.2.

Nukuin niin pitkään kuin nukutti ja nousin vasta kun vuokraemäntäni oli jo lähtenyt omille asioilleen. Keitin kahvia ja söin muroja aamupalaksi jutellen ystäväni kanssa Facebookissa. Puin  päälle ja valmistauduin kaupungille lähtöön.

Matkustin tubella Barbicanin asemalle ja kävelin St. Bartholomew Hospitalille. Kysyin sisäänajon vartijalta tietä sairaalan museoon. Sairaalan museon on pieni, muutaman huoneen näyttelytila, joka kertoo sairaalan historiasta. Museon perällä olevasta ovesta pääsee kurkistamaan vanhaan porraskäytävään, jonka seinillä ja katossa on upeita maalauksia.

Sairaalan sisäänkäynnistä tultaessa, ensimmäisen sisäpihan vasemmalla puolella on St. Bartholomew the Lessin kirkko. Pienessä anglikaanisessa kirkossa pidetään päivittäin pyhä ehtoollinen ja rukoillaan sairaiden puolesta. Jos kävelee kirkon taakse, voi istahtaa hetken kirkon puutarhassa.

Kävelin takaisin Barbicanin asemalle ja vaihdoin Baker Streetillä Piccadilly linelle. Jäin pois Oxford Circuksella mennäkseni Hamleysin lelukauppaan. Etsin hierontaan sopivaa vauvanukkea ja pojalleni golfsettiä, mutta en löytänyt kumpaakaan. Ajattelin, että kokeilen huomenna Queenswaylla olevasta Whiteleysin tavaratalosta, jossa on Toys ´R´ Us.

Lähtiessäni Hamleysistä päätin kävellä huvikseni Carnaby Streetille katselemaan näyteikkunoita. ”Eksyin” matkalla sandwichlounalle Pretiin, jossa myydään todella hyviä tuoreita voileipiä, patonkeja, wrappeja, muffinsseja, keittoja ja muuta kevyttä syötävää, ja Libertyn suklaapuotiin. Päätin käydä katsomassa Libertyn kangas- ja käsityöosastoa ja ilokseni huomasin, että pienet käsityötarvikkeet olivat ihan inhimillisissä hinnoissa, joten tein vähän ostoksia.

Menin Tescon kautta kämpille. Ostin kummitytöllemme kortin lähetettäväksi Ugandaan ja kirjoitin sen huoneessani.

 

Torstai 14.2.

Nukuin kymmeneen asti ja söin aamupalaa taas yhdessä vuokraemännän kanssa. Juttelimme pöydän ääressä pari tuntia ennenkuin aloin valmistautumaan uloslähtöön.

Otin tuben Whitechapeliin ja The Royal London Hospitalin museoon. Museossa on näytteellä esim. kopio “Elefanttimies” John Merrickin luurangosta ja rikostutkinta-materiaalia vuodelta 1888 sarjamurhaaja Viiltäjä Jackin tapauksesta. Heti sisäänkäynnin oikealla puolella on suuri messinki-kello, jota käytettiin kutsumaan lisähenkilökuntaa leikkaussaliin pitelemään kiinni potilaasta toimenpiteen ajaksi, koska anestesiaa ei ollut vielä käytettävissä.

Whitechapel Roadin varrella on paljon kojuja, joissa maahanmuuttajataustaiset kauppiaat myyvät mm. kasviksia, huiveja, kelloja, koruja ja vaatteita. Samalla kadulla on myös useita etnisiä ruokapaikkoja ja –kauppoja.

East Endistä matkustin tubella aivan toiselle puolelle kaupunkia Bayswateriin Whitleysin  tavarataloon. Halusin käydä Toys ´R´ Us- lelukaupassa katsomassa itselleni vauvanukkea vauvahierontaa varten ja pojalleni sen golfsetin, jota etsin jo edellisenä päivänä. Löysin molemmat ja konkurssia tekevästä HMV:stä 15£:lla kaksi tuotantokautta This is Englandia.

Olis todella väsynyt, joten lähdin kämpille, kun olin tehnyt ostokset. Soitin illalla kotiin Skypellä. On jo kova ikävä minun miehiä <3

 

Perjantai 15.2.

Heräsin vasta puolilta päivin. Maha on ollu pari päivää kipeenä. En varmaan ole muistanu syödä tarpeeksi proteiinia. Join pari kuppia kahvia ja menin suihkuun pesemään hiukset. Vaikka olin aika väsynyt, halusin kuitenkin käydä Hunterian Museumissa The Surgeonts Hallissa.

Jäin tubesta Holbornin asemalla ja kävelin Kingswayta etsien kartan kanssa oikeaa paikkaa. Hortoilin suunnattoman hyvän suuntavaistoni kanssa pitkin katuja kuitenkaan löytämättä määränpäähäni. Taas kerran piti kysyä neuvoa lähimmästä rakennuksesta. Ihana valkohiuksinen englantilainen herrasmies kertoi minun olevan oikeaasa talossa, mutta rakennuksen väärällä puolella...

Museoon mennessäni sain aulasta nimilapun, jossa luki ”museum visitor” ja minut ohjattiin portaat ylös toiseen kerrokseen. Tai ensimmäiseen, kuten Englannissa lasketaan. Ground floor, first floor, second floor ja niin edelleen.

Hunterian Museumin kokoelma sisältää lukemattomia anatomisia kudospreparaatteja ihmiskehosta ja eläin- sekä kasvimaailmasta. Museon sisäänkäyntiaulassa on 1700- luvulta asti säilyneitä kokonaisia ihmisen verisuonistoja puulevyillä. Kokoelma sisältää myös suuren joukon ihmissikiöiden luurankoja, joista pienin on raskausviikolta 8. Kiehtovaa, mutta jotenkin niin väärin. Pienen lapsen luuranko, lapsen jonka olisi pitänyt saada syntyä ja elää, on lasikaapissa numeroituna ja esille laitettuna niille sadoille vierailijoille, jotka vuosittain kävelevät tuon lasin takana. Toisaalla museossa on toinen lasikaappi, joka on täynnä miehen virtsa- ja sukupuoli-elimiä esitteleviä preparaatteja uiskentelemassa säilöntäaineessa.

Olo tuntui huteralta, joten lähdin museosta suoraan kämpille, vaikka tarkoitukseni oli käydä vielä Grant Museum of Zoologyssa. Tein itselleni illalliseksi proteiinipommin, kolme munan munakkaan härkäpavuilla.

Soitin taas illalla kotiin Skypella ja sain hetken nauttia yksinolosta, kunnes vuokraemäntäni tuli kotiin. Juttelimme loppuillan ja puoli yhdeltä yöllä päätimme, että olisi parasta mennä nukkumaan, koska olisimme seuraavana päivänä menossa kävelyretkelle Cityyn iltapäivästä.

 

Lauantai 16.2.

Nousin yhdeltätoista ja laitoin aamupalaa minulle ja vuokraemännälle. Söimme paahtoleipää paistetuilla munilla. Lähdimme yhden aikaan St. Paulille, josta kävelyryhmämme lähtisi matkaan.

Kiersimme Cityn pieniä kujia ja katuja ja opas kertoi miiden ja paikoilla olevien rakennusten historiasta. Kävimme esimerkiksi paikalla, jossa sijaitsi Lontoon vanhin kahvila vuonna 1652. Erittäin mielenkiintoista. Kahden tunnin kävelyn jälkeen opas ohjasi meidät The Crosse Keys pubiin.

The Crosse Keys ei ole mikään pieni hämyinen pubi vaan todella hienostunut paikka korkeine kattoineen ja kauniine kattokupoleineen. Otimme juomat ja pientä naposteltavaa Pian kanssa ja istuimme alas. Pian seuraamme liittyi kaksi samalla kävelyretkellä ollutta rouvaa. Toinen heitä, Valery, oli muuttanut Lontooseen vain 8kk aikaisemmin. Juttelimme pitkään kaikesta lähtien arkeologiasta, päättyen kotimaittemme kulttuuriin. Olimmehan kaikki kotoisin eri maista: vuokraemäntäni Italiasta, minä Suomesta, Valery Irlannin tasavallasta ja neljäs rouva, jonka nimeä en muista, Englannista.

Kello tuli lähemmäs kuutta ja jouduin pahoittelemaan poistumistani, koska halusin vielä soittaa kotiin kämpiltäni. Kiitin loistavasta seurasta ja lähdin kohti Bankin tubeasemaa.

 

Sunnuntai 17.2.

Ihana iltapäivä edessä Covent Gardenissa! Nukuin taas puolillepäivin ja söin aamupalan vuokraemäntäni kanssa. District line ei ollut käytössä ratatöiden takia ja jouduin hieman  suunnittelemaan kuinka pääsisin Old Streetille pohjois-Lontoossa, koska myös osa Hammersmith & City linesta oli poikki. H&C kulki kuitenkin Moorgateen asti, jossa pääsin kätevästi vaihtamaan Northern linelle ja Old Streetille. Hukkareissu tuli kuitenkin tehtyä, koska etsimääni Pandora Magicia ei enää ollutkaan osoitteessa Old Street 386 vaan kiinteistössä on nykyään vain  tatuointiliike.

Päätin tubelinjakikkailujen sijaan mennä bussilla 243 Holborniin ja sieltä tubella pysäkin verran etelään Covent Gardeniin Piccadillylla.

Arvoin jonkin aikaa menisinko ensin Mysteriesiin vai Buddha on a Bicycleiin (27 Endell Street), mutta päätin sitten kävellä Neal Streetin kävelykatua kohti Mysteriesiä. Matkalla huomasin The Astrology Shopin (78 Neal Street), joka myy kaikkea astrologiaan ja taroteihin liittyvää, mutta myös suitsukkeita, kristalleja, pendulumeja ja sen sellaista. Ostin muutaman nipun salviaa ja kirjan salvian käytöstä puhdistavana yrttinä sekä chakrarannekorun.

The Astrology Shopista lähtiessäni käännyin vasemmalle Monmouth Streetille, jonka varrella Mysteries (9-11 Monmouth Street) on. Mysteriesissä myydään mm. kristalleja, kiviä, käsinvalettuja kynttilöitä, suitsukkeita, kirjoja, cd:itä, dvd:itä esimerkiksi käsilläparantamisesta, buddhafiguureita, hopeakoruja ja kaikkea muuta, mitä puskanoita saattaa poppaslooraa tehdessää tarvita.

Ostin cd:n rauhallista musiikkia äideille ja vauvoille vauvahierontaa varten ja pienen ametistipyramidin lisäämään hyvää energiaa kotiini. Näin hyllyssä Kate Westin kirjan ja kysyin olisiko heillä muita Westin kirjoja. Myyjä pahoitteli suppeaa valikoimaa, mutta neuvoi tien hyvään kirjakauppaan muutaman korttelin päässä Cecil Courtilla.

Watkins Books on omaa hengellistä polkuaan kulkevan kirjataivas! Kirjakaupasta löytyy mieletön valikoima esoteeristä kirjallisuutta mm. okkultismista, kabbalasta, kristinuskosta, itämaisesta filosofiasta, feministisestä energiasta, wiccasta, vasemman käden polusta, hindulaisuudesta, buddhalaisuudesta... Loputon määrä kirjallisuutta vaihtoehtoisista uskonnoista ja filosofioista. Mitä tahansa polkua kuljet, tulet löytämään siihen liittyvän kirjan täältä.

Kirjojen lisäksi liike tarjoaa tarotluentaa. Tarjolla on myös pieni valikoima patsaita, elokuvia, suitsukkeita ja suitsuketarvikkeita, sekä pöytäliinoja esimerkiksi tarotluentaa varten.

Ostin Kate Westin The Real Witches Garden kirjan lisäksi valurautaisen suitsukeastian kannella ja kauniin samettisen alttariliinan hopeisella Triple Moonilla ja pentagrammilla. Ostosten jälkeen kävin syömässä Pretsissä, josta on tullut uusi suosikki lounaspaikkani Englannissa (sori EATs).

Olin oikein tyytyväinen ostosretkeeni ja kävelin samaa reittiä kuin tullessa Covent Gardenin tubeasemalle. Ostin matkalla vielä The Big Issuen kodittomalta naiselta. Olin todella väsynyt huoneeseeni päästessäni. En jaksanut tehdä mitään ruokaa, joten söin illalliseksi pähkinöitä ja rusinoita, jotka olin aiemmin ostanut Tescosta. Ihanaa lähteä huomenna kotiin.

 

Maanantai 18.2.

Viimeinen päivä Lontoossa. Päätin ottaa viimesen päivän rennosti. Pakkailin loput tavarani ja tarkistin, että olen ottanu kaikki tavarat ja vaatteet kaapeista ja laatikoista. Join kahvit ja söin pari palaa paahtoleipää vuokraemäntäni kanssa ennenkuin minun piti lähteä.

Laukut painoivat tuhottomasti, mutta pääsin onneksi Victorialle District linella ja Victorialta  lentokentälle junalla. Lähtöselvityksen jälkeen söin caffé Nerossa.

Kerrankin olin kentällä oikein sopivaan aikaan, kaksi tuntia ennen lähtöä ja minulla oli sopivasti tekemistä ennen koneeseen nousua, etten pitkästyisi. Minulla oli juuri sopivasti aikaa kierrellä kaupoissa, eikä minun tarvinnut kiirehtiä lähtöportille tai odotella pitkiä aikoja. Kello 18.40 kone nousi ilmaan ja jätin taakseni rakkaan saareni. Jälleen kerran.