Tämä artikkeli on julkaistu aiemmin Seita- lehdessä.

Olimme olleet jo muutaman päivän syyskuussa 2011 Lontoossa 5. hääpäivämatkallamme. Syyskuun 2., vuosipäivänämme, lähdimme aamulla varhain Glastonburyyn International Friendsin järjestämällä päiväretkellä ”King Arthur`s Realm – Stonehenge, Avebury and Glastonbury”. Olimme varanneet retken jo Suomessa International Friendsin internetsivuilla, jossa retken sai kätevästi maksettua luottokortilla (85£/henkilö).

International Friendsin minibussi tuli hakemaan meidät Premier Inn- hotellin edestä Earl`s Courtissa, jossa hotellimmekin sijaitsi. Oppainamme meillä olivat arkeologi Edward ja opas David, joka myös toimi bussimme kuljettajana. David oli hyvin puhelias veikkonen, joka koko alkumatkan Lontoon lähiöiden läpi kertoi tulevan päivämme kulusta, kuningas Arthurin legendasta ja Englannin maantieteestä.

Ensin ajoimme lähes kahden tunnin matkan Stonehengelle, jossa pysähdyimme 45 minuutiksi. Stonehenge on maailmanperintölistalla ja English Heritagen suojelema kohde, joka tuskin enempiä esittelyjä kaipaa.

Stonehenge oli paljon pienempi kuin olimme kuvitelleet! Kiviä ei pääse koskettamaan vaan kehän ympärille on pystytetty matala aita ja kehää kiertää polku, jota pitkin kävelemällä Stonehengen ja sen ympärillä olevat muut rakennelmaan kuuluvat kivet näkee vallan mainiosti ja melko läheltäkin. Hieno kokemus, kuten arvata saattaa. Keräsin muutamia kiviä paikalta mukaan muistoksi, kuten tapanani aina on, kun käyn pyhillä paikoilla. Näytin niitä myöhemmin Edwardille. Edward kertoi, että yksi poimimistani kivistä oli itseasiassa kivilastu, joka on kiviveistä tai –kirvestä valmistettaessa lohkottu työstettävästä kivestä. Tuntui hurjalta ja liikuttavalta pidellä kädessään jotakin, jota toinen ihminen on käsitellyt työkalukseen tuhansia vuosia sitten.

lontoo2011%20066-normal.jpg

Stonehengeltä jatkoimme vielä noin tunnin ajomatkan Glastonburyyn ja Torille. Tor on Glastonburyssa sijaitseva korkea kukkula, jonne kuningas Arthur legendan mukaan tuotiin hänen haavoituttuaan vakavasti taistelussa. Glastonbury on aikoinaan ollut suurimmilta osin järvenpohjaa, josta kertovat kaupungin taloja ympäröivissä kivimuureissa näkyvät simpukoiden fossiilit. Tor saattaa siis olla legendojen Avalonin saari, vaikka nykyään koko Glastoburya kutsutaan toisella, epävirallisemmalla nimellään Avalonin saareksi. Torin laella on jäljellä torni tuhoutuneesta pyhän Mikaelin kirkosta (St. Michael`s Church).

lontoo2011%20075-normal.jpg

Ennen Glastoburyn keskustaan ja Glastonbury Abbeyhin tutustumista kävimme Chalice Wellillä ja sitä ympäröivässä puutarhassa. Chalice Well on syvältä maan sisältä virtaava lähde, jonka veden rautapitoisuus on niin suuri, että se värjää lähteen ja siitä lähtevän puron kivet punaisiksi. Keltit uskoivat, että vesi oli Elämän vettä, maasta pulppuavaa Maan verta, mutta ajanlaskumme alun jälkeen tarina hieman muuttui. Erään Lähi-idässä syntyneen jumalan jälkeläisen setä toi veljenpoikansa viimeisellä aterialla käyttämän viinipikarin Glastonburyyn, jolloin Chalice Well alkoi jostakin syystä pulppuamaan tämän nasaretilaisen verta. Uskokoon ken tahtoo.

Chalice Wellin puutarhaan mennessä sammutimme kännykät ja ostimme muutaman muovipullon, joihin sai ottaa vettä mukaansa lähteestä. Puutarha oli oikein kaunis ja hiljainen. Otimme vettä lähteestä ja uitimme jalkojamme Healing Poolissa. Joku pesi kristallinsa lähteen vedessä. Chalice Well Shopissa oli mahdollisuus tehdä ostoksia.

lontoo2011%20082-normal.jpg

Chalice Welliltä ajoimme Glastonburyn keskustaan. Glastonbury on kaunis pieni kaupunki, jossa on paljon new age- kauppoja ja suloinen kylätunnelma. Kävimme Glastonbury Abbeyn raunioilla ja kuningas Arthurin hautapaikalla, joka on sijainnut Abbeyn sisällä. Arthurin ja hänen kuningattarensa Guineveren jäännökset on tosin siirretty muualle, tuntemattomaan paikkaan jo 1100- luvulla. Glastonbury Abbey tuhottiin 1500- luvulla kuningas Henrik VIII:n määräyksestä, kun kuningas julistautui Englannin protestanttisen kirkon pääksi ja katolisten kirkkojen rikkaudet siirrettiin valtiolle.

lontoo2011%20098-normal.jpg

Glastonburyn High Streetillä ostimme tuliaisia ja teimme noitailuostoksia muutamassa liikkeessä. Söimme lounaan Cornish pasties- paikassa ja otettiin yhdet paikallisessa pubissa ennen siirtymistä takasin bussiin.

Matkalla Glastonburysta takasin Lontooseen kävimme vielä Aveburyssa. Avebury on pieni kylä, jota ympäröi Stonehengen kaltainen kivikehä, Avebury Stone Circle. Kehä on todellakin valtava, läpimitaltaan useita satoja metrejä. Kierrellessämme kehässä ylitimme kylän autoteitä ja kuljimme porteista niityille, joilla kylän lampaat laidunsivat. Ensimmäinen historiallinen nähtävyys, jossa olemme saaneet väistellä lampaanpapanakasoja. Aveburyn kivikehä on Stonehengen lailla English Heritagen suojelema, mutta sen omistaa National Trust. Aveburyssa on mahdollisuus käydä myös kivikehään liittyvässä museossa, myymälässä ja ravintolassa.

lontoo2011%20108-normal.jpg

Kotimatka Lontooseen kesti odotettua kauemmin, koska moottoritiellä oli sattunut kolme onnettomuutta, jotka jouduimme kiertämään. David ajoi meidät kiertoteitä takaisin Lontooseen, jonne saavuimme tunnin myöhässä aikataulusta. Iltapalaksi haimme take away- ruokaa kiinalaisesta ja intialaisesta sekä rakkolaastareita Bootsista. Retkelle kannattaa siis ottaa kunnon kävelykengät tai lenkkitossut.

Glastonburyyn voi lähteä myös omatoimimatkalle. Jos tarkoituksenasi on käydä ainoastaan Glastonburyssa, pääset sinne lentämällä Bristoliin ja jatkamalla matkaa Bristolista linja-autolla (paikallislinja 376) Glastonburyyn. Bristoliin pääsee myös pitkän matkan linja-autolla tai junalla (Bristol Temple Meadsiin) Lontoosta.