sunnuntai, 17. elokuu 2014

Taas lähdössä... :3

Lennot ja majoitus varattu. Tie vie viikoksi Glastonburyyn syyskuussa. Tällä kertaa olin kaukaa viisas ja varasin lennot kotikaupungistani Helsinkiin, jotta vältyn neljän-viiden tunnin junamatkalta ja pääsen mukavasti lentäen ystäväni hoiviin yhdeksi yöksi (kiitokset Sarpalle <3). Seuraavana aamuna nousen sitten Lontoon koneeseen ja sieltä illalla bussilla Glastonburyyn, kun olen viettänyt todennäköisesti ihanan päivän, kuten aina ennenkin, rakkaassa metropolissani :)

Toiselle reissullekin on jo majoitus varattuna. Marraskuussa lähden ruotsalaisen ystäväni kanssa Witchfestiin Lontooseen viikonlopuksi <3 Odotan mieleenpainuvaa viikonloppua hurjan hienojen ja maagisten ihmisten kanssa!

Jouluksi aiomme karata pienen perheemme kanssa johonkin Baltiaan, Riikaan tai Tallinnaan, valmiiseen joulupöytään ilman sukulaisia! Älkää käsittäkö väärin, rakastamme sukulaisiamme, mutta joskus on vain mukava olla ihan vaan kolmen kesken.



tiistai, 24. kesäkuu 2014

Kursseilla Lontoossa 5.-18.2.2013

Tiistai 5.2.

Lento oli tunnin myöhässä. Yllätys halpalentoyhtiöltä (Norwegian). Söin vähän kahviossa, ikkunashoppailin ja luin kirjaa. Olin kentälla jo kolmelta ja lento lähtee vasta kuudelta. Minä niin inhoan lentokentällä odottelua! Laitoin vuokraemännälleni viestin lennon myöhästymisestä ja mietin, lähtisikö hän kanssani Tescoon illalla, kun olen perillä. En viitsisi yksin hortoilla pimeällä itä-Lontoossa. Pääsisipä jo lähtemään! Jännittää ensimmäisen kerran matkustaa yksin Tukholmaa pidemmälle.

Kone lähti löpulta 1½ tuntia myöhässä. Inhottavaa olla myöhässä kykenemättä laittamaan viestiä enää koneesta. 

                                                           *                    *                    *              

Vihdoin Lontoossa! Matkustin Gatwickin lentokentältä junalla Victorialle. Oyster card, joka minulla oli (vuosia vanha) ei enää toiminut, mutta sain tilalle oikein hienon Tuben 150v. toiminnassaolon kunniaksi julkaistun ”limited edition” Oyster cardin.

lontoo2013%20066-normal.jpg

Olin todella nälissäni, koska en ollut syönyt iltapäivän jälkeen ja ostin Victorian asemalta veggiepastyn ja jogurttibanaaneja. Victorialta menin District linella Bromley-by-Bow´hun itä-Lontooseen, josta olin vuokrannut huoneen. Ensimmäisen kerran koskaan törmäsin tubessa lipuntarkastajaan! Lontoon liikenteen lipuntarkastajat kulkevat siviilivaatteissa ilman nimineuloja tai muuta, joista heidät voisi tunnistaa. Osta siis lippusi koko matkallesi tai varaudu maksamaan 80£:n sakko liputta matkustamisesta. Jumala armahtaa, lipuntarkastaja ei.

Bromley-by-Bown tubeasema oli aivan huoneeni lähellä. Alue tuntui rauhalliselta ja vuokraemäntäni oli todella huomaavainen italialais-englantilainen rouva. Sopivasti ystävällinen ja kuitenkin yksityisyyttä kunnoittava. Asunto vain oli turhan kuuma. Kerroinkin vuokraemännälle, että olen tottunut viileään. Sänky oli ihana ja huone mukava, langattomalla internetillä ja televisiolla varustettu. Tunsin heti viihtyväni. Minulla olisi huomenna aikaa käydä kaupassa ja asettua taloksi. Torstaina alkaisi doulaksi opiskelu Paramana Doulas kurssilla.

lontoo2013%20067-normal.jpg

 

Keskiviikko 6.2.

Vuokraemäntäni oli laittanut minulle kaiken valmiiksi aamiaista varten, vaikka heräsin todella myöhään. Pöytään oli katettu astiat, marmelaadeja, muroja ja voita, paahtimen viereen oli asetettu paahtoleipää ja kahvipaketti keittimen viereen, jotta löytäisin kaiken tarvitsemani. Vuokraemäntäni ei ollut kotona, joten sain heräillä rauhassa itsekseni ja etsiä vapaan pistokkeen läppäriäni varten.

Olin suunnitellut tälle päivälle vierailevani Ragged School Museumissa täällä itä-Lontoossa. Sen jälkeen täytyy käydä kaupassa ruokaostoksilla.

Matkustin tubella Mile Endiin ja kävelin Mile End Parkin läpi Ragged School Museumiin. Museo sijaitsee vanhassa koulurakennuksessa Regent´s Canalin rannalla. Koulun nimi tulee itä-Lontoossa Victorian aikaan asuneiden köyhien perheiden lasten vaatteista. Kaikilla pienillä koululaisilla ei ollut edes kenkiä jalassa talvella.

Museon keskikerroksessa (museossa on kaikkiaan kolme kerrosta) on viktoriaanisen ajan koululuokka. Tällä kertaa en päässyt luokkaan sisälle, koska siellä oli meneillään oppitunti koululaisryhmälle. Museon henkilökuntaan kuuluva näyttelijätär otti opettajarouvan roolinsa hyvin vakavasti opettaessaan lapsille kirjoitusta. ”No talking!” kajahti tasaisin väliajoin ja opettajatar oli hyvin tarkka siitä, että kirjoitustauluja jakaessaan pojat jakavat pojille, tytöt tytöille. Kaikessa suhteessa siveä käytös oli arvostettua kuningatar Victorian ajan Englannissa.

Ylimmässä kerroksessa on viktoriaanisen ajan keittiö ja koululaisryhmien tekemiä kollaaseja liittyen tuon ajan koulunkäyntiin. Yhdestä kollaasista sai lukea esimerkiksi, että köyhät lapset pääsivät koulussa pesulle, jos vain saapuivat sinne tarpeeksi ajoissa, klo. 7. aamulla.

lontoo2013%20074-normal.jpg

Palatessani huoneeseeni kävin Tescossa ostamassa ruokaa. Ystäväni suosituksesta ostin Marmite- levitettä, joka kuitenkin osoittautui karmeaksi tavaraksi! Marmite on hiivakonsentraattia, jota monet englantilaiset syövät paahtoleivän kanssa. Onneksi ostin muutakin syötävää!

Olin laittanut eilen patterin pois päältä, kun tullessa huone tuntuin liian lämpimältä. No, nyt sitten paleltaa. Tänään on tuullut todella kylmästi ja alkuillasta alkoi satamaan. Nukutti kamalasti, mutta Marmite aiheutti sellaisen närästyksen, etten voinut olla makuulla. Katsoin televisiosta Deal or No Deal ja yritin lukea vähän. Ostin Ragged School Museumista kirjan Call the midwife, joka sopiikin kivasti tämän viikon aiheeseen.

Illalla ennen nukkumaanmenoa tarkistin vielä, miten tube kulkee ja kauanko matka Kentish Towniin kestää, että olen huomenna ajoissa paikalla doulakurssin alkaessa. Sitten menin peiton alle lukemaan uutta kirjaani.

 

Torstai 7.2.

Minulla oli herätys soimassa, jotta nousisin ajoissa lähteäkseni doulakurssilleni. Olin eilen katsonut tubeaikatauluja ja tajunnut, että minun ei tarvitse kävellä niin pitkää matkaa Kentish Townin asemalta High Gate Road Chapelille, jos lähdenkin menemään Districtillä itään päin, jään pois West Hamissa ja vaihdan Overgroundiin, joka pysähtyy Gospel Oakissa. Gospel Oakin asemalta kävelymatka olisi vain 5min.

Loistavana suunnistajana lähdin toki asemalta ensin väärään suuntaan. Kun katujen nimet eivät vaikuttaneet yhtään samoilta kuin kartassa, ymmärsin kääntyä takaisin. Lontoossa tuntuu olevan loputtomasti kirkkoja ja kappeleita ja kävelinkin kolmen sellaisen ohi matkalla neljännelle, joka oli se oikea määränpääni.

Toinen kurssin vetäjistä, doula Liliana, oli ovella vastassa. Liliana ohjasi minut kappelin toiseen kerrokseen ja kokoustilaan, jonka edustalla aiemmin saapuneet kurssilaiset jo joivat aamuteetään tai -kahviaan. Muutama kurssilainen oli ilmoittanut myöhästyvänsä, mutta aloitimme ilman heitä, koska olimme muutenkin aikataulusta jäljessä.

Michel Odent aloitti luentonsa kyselemällä, mistä olimme kotoisin ja missä asuimme. Meitä oli ympäri maailmaa: Iso-Britanniasta, Irlannista, Tsekistä, Brasiliasta, Israelista, New Yorkista, Marylandista, Espanjasta, Argentiinasta ja Slovakiasta. Kun kaikki olivat paikalla aloitimme itse aiheesta: luonnonmukaisesta synnytyksestä ja doulan työstä.

lontoo2013%20009-normal.jpg

 

Perjantai 8.2.

Toinen päivä doulakurssilla.

 

Lauantai 9.2.

Kolmas päivä doulakurssilla. Jos olet kiinnostuntu Paramana Doulas kurssin sisällöstä, voit pyytää kurssimuistiinpanoni kommentoimalla tätä artikkelia.

 

Sunnuntai 10.2.

Nukuin oikein pitkään, puoli kahteen. Ajattelin tämän päivän vain sulatella doulakurssilla oppimaani ja rentoutua kämpillä. Vuokraemäntäni oli tehnyt linssi-kaalikeittoa. Syötiin yhdessä ja juteltiin monta tuntia.

Soitin illalla kotiin. Pojalla oli ollu kova ikävä äitiä eilen illalla. Nyt poitsu oli hyvällä tuulella ja jutteli kovasti. Sanottiin hyvät yöt ja pusittiin kameran kautta.

Olisin halunnut käydä Tescossa ostamassa jotain hyvää syötävää illaksi, mutta koko päivän kestänyt sade ei näyttänyt loppuvan ihan heti illastakaan. Tein siis muutaman marmelaadi-juustopaahtoleivän ja kattelin telkkaria.

 

Maanantai 11.2.

Heräsin yllättävän aikaisin minun mittapuuni mukaan. Syötiin aamiaista yhdessä vuokraemännän kanssa. Kävin suihkussa pesemässä hiukset ja odotellessa niiden kuivumista katsoin eilisen jakson The Walking Deadia.

Olin ostanu etukäteen lipun The Golden Tours sightseeing bussiin. Vaikka oli kylmä päivä, en haluunnut jättää lippua käyttämättä. Nousin bussiin Tower Hillin pysäkiltä. Bussi ajaa Lontoon tunnetuimpien nähtävyyksien ohi, mutta ei todellakaan ole hintansa arvoinen, 25£ 48h lipusta. Kuski ajeli kaikkien nähtävyyksien ohi sellaista vauhtia, ettei selostus pysynyt perässä. Matkalta saa kuitenkin hyviä kuvia, jos on tarpeeksi nopea.

lontoo2013%20027-normal.jpg

Nähtävyyksien ohi hurjastelun jälkeen menin tubella Oxford Streetille syömään. Söin pienessä Fredi´s Deli kahvilassa. Tässä kahvilassa hampurilaiset tarjoillaan viher- ja kaalisalaatin kanssa siten, että salaatit saa itse laittaa lautaselta hampurilaisensa väliin, joten älä hämmästy jos saat eteesi kuivakkaan oloisen burgerin. Kahvi on vahvaa ja palvelu ystävällistä. Palvelumaksu on lisätty laskun loppusummaan.

Sää oli todella kylmä, joten minua ei huvittanut jäädä shoppailemaan. Ostin hieman lohtusuklaata kioskista ja lähdin kämpille. Soitin kotiin miehelleni ja pojalleni ja kattelin telkkaria.

 

Tiistai 12.2.

Heräilin yöllä muutaman kerran jännittäessäni matkaa Hoveen To Baby and Beyond:in vauvahierontakurssille. Nousin sängystä puoli kahdeksan ja keitin vuokraemännälleni ja itselleni kahvia. Minun piti lähteä heti kahdeksan jälkeen ehtiäkseni 9.17 junaan Victorialta.

Ostin meno-paluulipun Hoveen (28,70£) ja nousin Southernin junaan Littlehamptoniin laiturilta 16. Junan vaunut 1-8 jatkoivat Littlehamptoniin ja 9-12 Eastbourneen, joten minun piti varmistaa, että olen oikeassa junavaunussa.

lontoo2013%20035-normal.jpg

Hoven asemalta kävelin Absolute Massagen tiloihin Portland Roadille. Julie otti minut vastaan aurinkoisena ja reippaana. Aloitimme puhumalla taustastani vauvojen parissa ja pohdimme yhdessä vauvahieronnan etuja vauvalle ja vanhemmille. Julie esitti minulle myyttejä vauvahieronnasta ja katsoimme videon Intiasta, jossa vauvahieronta on hyvin erilaista kuin länsimaissa.

Lounastauon jälkeen ryhdyimme vauvanukkien avulla harjoittelemaan hierontaotteita rinnasta nilkkoihin, käsiin, selkään ja lopulta kasvoille.

Minulla oli oikein mukava ja hellyyttävä iltapäivä Julien kanssa. Mietin junassa lähtisinkö vielä johonkin museoon, mutta menin kuitenkin kämpille ja lepäämään. Katsoin netistä, missä Lontoossa on iso lelukauppa. Halusin ostaa vauvahierontaa varten nuken ja pojalleni lasten golfsetin. Poika ilahtuisi varmasti.

 

Keskiviikko 13.2.

Nukuin niin pitkään kuin nukutti ja nousin vasta kun vuokraemäntäni oli jo lähtenyt omille asioilleen. Keitin kahvia ja söin muroja aamupalaksi jutellen ystäväni kanssa Facebookissa. Puin  päälle ja valmistauduin kaupungille lähtöön.

Matkustin tubella Barbicanin asemalle ja kävelin St. Bartholomew Hospitalille. Kysyin sisäänajon vartijalta tietä sairaalan museoon. Sairaalan museon on pieni, muutaman huoneen näyttelytila, joka kertoo sairaalan historiasta. Museon perällä olevasta ovesta pääsee kurkistamaan vanhaan porraskäytävään, jonka seinillä ja katossa on upeita maalauksia.

lontoo2013%20041-normal.jpg

Sairaalan sisäänkäynnistä tultaessa, ensimmäisen sisäpihan vasemmalla puolella on St. Bartholomew the Lessin kirkko. Pienessä anglikaanisessa kirkossa pidetään päivittäin pyhä ehtoollinen ja rukoillaan sairaiden puolesta. Jos kävelee kirkon taakse, voi istahtaa hetken kirkon puutarhassa.

lontoo2013%20053-normal.jpg

Kävelin takaisin Barbicanin asemalle ja vaihdoin Baker Streetillä Piccadilly linelle. Jäin pois Oxford Circuksella mennäkseni Hamleysin lelukauppaan. Etsin hierontaan sopivaa vauvanukkea ja pojalleni golfsettiä, mutta en löytänyt kumpaakaan. Ajattelin, että kokeilen huomenna Queenswaylla olevasta Whiteleysin tavaratalosta, jossa on Toys ´R´ Us.

Lähtiessäni Hamleysistä päätin kävellä huvikseni Carnaby Streetille katselemaan näyteikkunoita. ”Eksyin” matkalla sandwichlounalle Pretiin, jossa myydään todella hyviä tuoreita voileipiä, patonkeja, wrappeja, muffinsseja, keittoja ja muuta kevyttä syötävää, ja Libertyn suklaapuotiin. Päätin käydä katsomassa Libertyn kangas- ja käsityöosastoa ja ilokseni huomasin, että pienet käsityötarvikkeet olivat ihan inhimillisissä hinnoissa, joten tein vähän ostoksia.

Menin Tescon kautta kämpille. Ostin kummitytöllemme kortin lähetettäväksi Ugandaan ja kirjoitin sen huoneessani.

 

Torstai 14.2.

Nukuin kymmeneen asti ja söin aamupalaa taas yhdessä vuokraemännän kanssa. Juttelimme pöydän ääressä pari tuntia ennenkuin aloin valmistautumaan uloslähtöön.

Otin tuben Whitechapeliin ja The Royal London Hospitalin museoon. Museossa on näytteellä esim. kopio “Elefanttimies” John Merrickin luurangosta ja rikostutkinta-materiaalia vuodelta 1888 sarjamurhaaja Viiltäjä Jackin tapauksesta. Heti sisäänkäynnin oikealla puolella on suuri messinki-kello, jota käytettiin kutsumaan lisähenkilökuntaa leikkaussaliin pitelemään kiinni potilaasta toimenpiteen ajaksi, koska anestesiaa ei ollut vielä käytettävissä.

lontoo2013%20059-normal.jpg

Whitechapel Roadin varrella on paljon kojuja, joissa maahanmuuttajataustaiset kauppiaat myyvät mm. kasviksia, huiveja, kelloja, koruja ja vaatteita. Samalla kadulla on myös useita etnisiä ruokapaikkoja ja –kauppoja.

East Endistä matkustin tubella aivan toiselle puolelle kaupunkia Bayswateriin Whitleysin  tavarataloon. Halusin käydä Toys ´R´ Us- lelukaupassa katsomassa itselleni vauvanukkea vauvahierontaa varten ja pojalleni sen golfsetin, jota etsin jo edellisenä päivänä. Löysin molemmat ja konkurssia tekevästä HMV:stä 15£:lla kaksi tuotantokautta This is Englandia.

Olis todella väsynyt, joten lähdin kämpille, kun olin tehnyt ostokset. Soitin illalla kotiin Skypellä. On jo kova ikävä minun miehiä <3

 

Perjantai 15.2.

Heräsin vasta puolilta päivin. Maha on ollu pari päivää kipeenä. En varmaan ole muistanu syödä tarpeeksi proteiinia. Join pari kuppia kahvia ja menin suihkuun pesemään hiukset. Vaikka olin aika väsynyt, halusin kuitenkin käydä Hunterian Museumissa The Surgeonts Hallissa.

Jäin tubesta Holbornin asemalla ja kävelin Kingswayta etsien kartan kanssa oikeaa paikkaa. Hortoilin suunnattoman hyvän suuntavaistoni kanssa pitkin katuja kuitenkaan löytämättä määränpäähäni. Taas kerran piti kysyä neuvoa lähimmästä rakennuksesta. Ihana valkohiuksinen englantilainen herrasmies kertoi minun olevan oikeaasa talossa, mutta rakennuksen väärällä puolella...

lontoo2013%20064-normal.jpg

Museoon mennessäni sain aulasta nimilapun, jossa luki ”museum visitor” ja minut ohjattiin portaat ylös toiseen kerrokseen. Tai ensimmäiseen, kuten Englannissa lasketaan. Ground floor, first floor, second floor ja niin edelleen.

Hunterian Museumin kokoelma sisältää lukemattomia anatomisia kudospreparaatteja ihmiskehosta ja eläin- sekä kasvimaailmasta. Museon sisäänkäyntiaulassa on 1700- luvulta asti säilyneitä kokonaisia ihmisen verisuonistoja puulevyillä. Kokoelma sisältää myös suuren joukon ihmissikiöiden luurankoja, joista pienin on raskausviikolta 8. Kiehtovaa, mutta jotenkin niin väärin. Pienen lapsen luuranko, lapsen jonka olisi pitänyt saada syntyä ja elää, on lasikaapissa numeroituna ja esille laitettuna niille sadoille vierailijoille, jotka vuosittain kävelevät tuon lasin takana. Toisaalla museossa on toinen lasikaappi, joka on täynnä miehen virtsa- ja sukupuoli-elimiä esitteleviä preparaatteja uiskentelemassa säilöntäaineessa.

Olo tuntui huteralta, joten lähdin museosta suoraan kämpille, vaikka tarkoitukseni oli käydä vielä Grant Museum of Zoologyssa. Tein itselleni illalliseksi proteiinipommin, kolme munan munakkaan härkäpavuilla.

Soitin taas illalla kotiin Skypella ja sain hetken nauttia yksinolosta, kunnes vuokraemäntäni tuli kotiin. Juttelimme loppuillan ja puoli yhdeltä yöllä päätimme, että olisi parasta mennä nukkumaan, koska olisimme seuraavana päivänä menossa kävelyretkelle Cityyn iltapäivästä.

 

Lauantai 16.2.

Nousin yhdeltätoista ja laitoin aamupalaa minulle ja vuokraemännälle. Söimme paahtoleipää paistetuilla munilla. Lähdimme yhden aikaan St. Paulille, josta kävelyryhmämme lähtisi matkaan.

lontoo2013%20082-normal.jpg

Kiersimme Cityn pieniä kujia ja katuja ja opas kertoi miiden ja paikoilla olevien rakennusten historiasta. Kävimme esimerkiksi paikalla, jossa sijaitsi Lontoon vanhin kahvila vuonna 1652. Erittäin mielenkiintoista. Kahden tunnin kävelyn jälkeen opas ohjasi meidät The Crosse Keys pubiin.

The Crosse Keys ei ole mikään pieni hämyinen pubi vaan todella hienostunut paikka korkeine kattoineen ja kauniine kattokupoleineen. Otimme juomat ja pientä naposteltavaa Pian kanssa ja istuimme alas. Pian seuraamme liittyi kaksi samalla kävelyretkellä ollutta rouvaa. Toinen heitä, Valery, oli muuttanut Lontooseen vain 8kk aikaisemmin. Juttelimme pitkään kaikesta lähtien arkeologiasta, päättyen kotimaittemme kulttuuriin. Olimmehan kaikki kotoisin eri maista: vuokraemäntäni Italiasta, minä Suomesta, Valery Irlannin tasavallasta ja neljäs rouva, jonka nimeä en muista, Englannista.

Kello tuli lähemmäs kuutta ja jouduin pahoittelemaan poistumistani, koska halusin vielä soittaa kotiin kämpiltäni. Kiitin loistavasta seurasta ja lähdin kohti Bankin tubeasemaa.

 

Sunnuntai 17.2.

Ihana iltapäivä edessä Covent Gardenissa! Nukuin taas puolillepäivin ja söin aamupalan vuokraemäntäni kanssa. District line ei ollut käytössä ratatöiden takia ja jouduin hieman  suunnittelemaan kuinka pääsisin Old Streetille pohjois-Lontoossa, koska myös osa Hammersmith & City linesta oli poikki. H&C kulki kuitenkin Moorgateen asti, jossa pääsin kätevästi vaihtamaan Northern linelle ja Old Streetille. Hukkareissu tuli kuitenkin tehtyä, koska etsimääni Pandora Magicia ei enää ollutkaan osoitteessa Old Street 386 vaan kiinteistössä on nykyään vain  tatuointiliike.

Päätin tubelinjakikkailujen sijaan mennä bussilla 243 Holborniin ja sieltä tubella pysäkin verran etelään Covent Gardeniin Piccadillylla.

Arvoin jonkin aikaa menisinko ensin Mysteriesiin vai Buddha on a Bicycleiin (27 Endell Street), mutta päätin sitten kävellä Neal Streetin kävelykatua kohti Mysteriesiä. Matkalla huomasin The Astrology Shopin (78 Neal Street), joka myy kaikkea astrologiaan ja taroteihin liittyvää, mutta myös suitsukkeita, kristalleja, pendulumeja ja sen sellaista. Ostin muutaman nipun salviaa ja kirjan salvian käytöstä puhdistavana yrttinä sekä chakrarannekorun.

The Astrology Shopista lähtiessäni käännyin vasemmalle Monmouth Streetille, jonka varrella Mysteries (9-11 Monmouth Street) on. Mysteriesissä myydään mm. kristalleja, kiviä, käsinvalettuja kynttilöitä, suitsukkeita, kirjoja, cd:itä, dvd:itä esimerkiksi käsilläparantamisesta, buddhafiguureita, hopeakoruja ja kaikkea muuta, mitä puskanoita saattaa poppaslooraa tehdessää tarvita.

lontoo2013%20089-normal.jpg

Ostin cd:n rauhallista musiikkia äideille ja vauvoille vauvahierontaa varten ja pienen ametistipyramidin lisäämään hyvää energiaa kotiini. Näin hyllyssä Kate Westin kirjan ja kysyin olisiko heillä muita Westin kirjoja. Myyjä pahoitteli suppeaa valikoimaa, mutta neuvoi tien hyvään kirjakauppaan muutaman korttelin päässä Cecil Courtilla.

Watkins Books on omaa hengellistä polkuaan kulkevan kirjataivas! Kirjakaupasta löytyy mieletön valikoima esoteeristä kirjallisuutta mm. okkultismista, kabbalasta, kristinuskosta, itämaisesta filosofiasta, feministisestä energiasta, wiccasta, vasemman käden polusta, hindulaisuudesta, buddhalaisuudesta... Loputon määrä kirjallisuutta vaihtoehtoisista uskonnoista ja filosofioista. Mitä tahansa polkua kuljet, tulet löytämään siihen liittyvän kirjan täältä.

lontoo2013%20015-normal.jpg

Kirjojen lisäksi liike tarjoaa tarotluentaa. Tarjolla on myös pieni valikoima patsaita, elokuvia, suitsukkeita ja suitsuketarvikkeita, sekä pöytäliinoja esimerkiksi tarotluentaa varten.

Ostin Kate Westin The Real Witches Garden kirjan lisäksi valurautaisen suitsukeastian kannella ja kauniin samettisen alttariliinan hopeisella Triple Moonilla ja pentagrammilla. Ostosten jälkeen kävin syömässä Pretsissä, josta on tullut uusi suosikki lounaspaikkani Englannissa (sori EATs).

Olin oikein tyytyväinen ostosretkeeni ja kävelin samaa reittiä kuin tullessa Covent Gardenin tubeasemalle. Ostin matkalla vielä The Big Issuen kodittomalta naiselta. Olin todella väsynyt huoneeseeni päästessäni. En jaksanut tehdä mitään ruokaa, joten söin illalliseksi pähkinöitä ja rusinoita, jotka olin aiemmin ostanut Tescosta. Ihanaa lähteä huomenna kotiin.

 

Maanantai 18.2.

Viimeinen päivä Lontoossa. Päätin ottaa viimesen päivän rennosti. Pakkailin loput tavarani ja tarkistin, että olen ottanu kaikki tavarat ja vaatteet kaapeista ja laatikoista. Join kahvit ja söin pari palaa paahtoleipää vuokraemäntäni kanssa ennenkuin minun piti lähteä.

Laukut painoivat tuhottomasti, mutta pääsin onneksi Victorialle District linella ja Victorialta  lentokentälle junalla. Lähtöselvityksen jälkeen söin caffé Nerossa.

Kerrankin olin kentällä oikein sopivaan aikaan, kaksi tuntia ennen lähtöä ja minulla oli sopivasti tekemistä ennen koneeseen nousua, etten pitkästyisi. Minulla oli juuri sopivasti aikaa kierrellä kaupoissa, eikä minun tarvinnut kiirehtiä lähtöportille tai odotella pitkiä aikoja. Kello 18.40 kone nousi ilmaan ja jätin taakseni rakkaan saareni. Jälleen kerran.

lontoo2013%20065-normal.jpg

sunnuntai, 22. kesäkuu 2014

Pyhiinvaellusmatkalla Glastonburyssa 9/2011

Tämä artikkeli on julkaistu aiemmin Seita- lehdessä.

Olimme olleet jo muutaman päivän syyskuussa 2011 Lontoossa 5. hääpäivämatkallamme. Syyskuun 2., vuosipäivänämme, lähdimme aamulla varhain Glastonburyyn International Friendsin järjestämällä päiväretkellä ”King Arthur`s Realm – Stonehenge, Avebury and Glastonbury”. Olimme varanneet retken jo Suomessa International Friendsin internetsivuilla, jossa retken sai kätevästi maksettua luottokortilla (85£/henkilö).

International Friendsin minibussi tuli hakemaan meidät Premier Inn- hotellin edestä Earl`s Courtissa, jossa hotellimmekin sijaitsi. Oppainamme meillä olivat arkeologi Edward ja opas David, joka myös toimi bussimme kuljettajana. David oli hyvin puhelias veikkonen, joka koko alkumatkan Lontoon lähiöiden läpi kertoi tulevan päivämme kulusta, kuningas Arthurin legendasta ja Englannin maantieteestä.

Ensin ajoimme lähes kahden tunnin matkan Stonehengelle, jossa pysähdyimme 45 minuutiksi. Stonehenge on maailmanperintölistalla ja English Heritagen suojelema kohde, joka tuskin enempiä esittelyjä kaipaa.

Stonehenge oli paljon pienempi kuin olimme kuvitelleet! Kiviä ei pääse koskettamaan vaan kehän ympärille on pystytetty matala aita ja kehää kiertää polku, jota pitkin kävelemällä Stonehengen ja sen ympärillä olevat muut rakennelmaan kuuluvat kivet näkee vallan mainiosti ja melko läheltäkin. Hieno kokemus, kuten arvata saattaa. Keräsin muutamia kiviä paikalta mukaan muistoksi, kuten tapanani aina on, kun käyn pyhillä paikoilla. Näytin niitä myöhemmin Edwardille. Edward kertoi, että yksi poimimistani kivistä oli itseasiassa kivilastu, joka on kiviveistä tai –kirvestä valmistettaessa lohkottu työstettävästä kivestä. Tuntui hurjalta ja liikuttavalta pidellä kädessään jotakin, jota toinen ihminen on käsitellyt työkalukseen tuhansia vuosia sitten.

lontoo2011%20066-normal.jpg

Stonehengeltä jatkoimme vielä noin tunnin ajomatkan Glastonburyyn ja Torille. Tor on Glastonburyssa sijaitseva korkea kukkula, jonne kuningas Arthur legendan mukaan tuotiin hänen haavoituttuaan vakavasti taistelussa. Glastonbury on aikoinaan ollut suurimmilta osin järvenpohjaa, josta kertovat kaupungin taloja ympäröivissä kivimuureissa näkyvät simpukoiden fossiilit. Tor saattaa siis olla legendojen Avalonin saari, vaikka nykyään koko Glastoburya kutsutaan toisella, epävirallisemmalla nimellään Avalonin saareksi. Torin laella on jäljellä torni tuhoutuneesta pyhän Mikaelin kirkosta (St. Michael`s Church).

lontoo2011%20075-normal.jpg

Ennen Glastoburyn keskustaan ja Glastonbury Abbeyhin tutustumista kävimme Chalice Wellillä ja sitä ympäröivässä puutarhassa. Chalice Well on syvältä maan sisältä virtaava lähde, jonka veden rautapitoisuus on niin suuri, että se värjää lähteen ja siitä lähtevän puron kivet punaisiksi. Keltit uskoivat, että vesi oli Elämän vettä, maasta pulppuavaa Maan verta, mutta ajanlaskumme alun jälkeen tarina hieman muuttui. Erään Lähi-idässä syntyneen jumalan jälkeläisen setä toi veljenpoikansa viimeisellä aterialla käyttämän viinipikarin Glastonburyyn, jolloin Chalice Well alkoi jostakin syystä pulppuamaan tämän nasaretilaisen verta. Uskokoon ken tahtoo.

Chalice Wellin puutarhaan mennessä sammutimme kännykät ja ostimme muutaman muovipullon, joihin sai ottaa vettä mukaansa lähteestä. Puutarha oli oikein kaunis ja hiljainen. Otimme vettä lähteestä ja uitimme jalkojamme Healing Poolissa. Joku pesi kristallinsa lähteen vedessä. Chalice Well Shopissa oli mahdollisuus tehdä ostoksia.

lontoo2011%20082-normal.jpg

Chalice Welliltä ajoimme Glastonburyn keskustaan. Glastonbury on kaunis pieni kaupunki, jossa on paljon new age- kauppoja ja suloinen kylätunnelma. Kävimme Glastonbury Abbeyn raunioilla ja kuningas Arthurin hautapaikalla, joka on sijainnut Abbeyn sisällä. Arthurin ja hänen kuningattarensa Guineveren jäännökset on tosin siirretty muualle, tuntemattomaan paikkaan jo 1100- luvulla. Glastonbury Abbey tuhottiin 1500- luvulla kuningas Henrik VIII:n määräyksestä, kun kuningas julistautui Englannin protestanttisen kirkon pääksi ja katolisten kirkkojen rikkaudet siirrettiin valtiolle.

lontoo2011%20098-normal.jpg

Glastonburyn High Streetillä ostimme tuliaisia ja teimme noitailuostoksia muutamassa liikkeessä. Söimme lounaan Cornish pasties- paikassa ja otettiin yhdet paikallisessa pubissa ennen siirtymistä takasin bussiin.

Matkalla Glastonburysta takasin Lontooseen kävimme vielä Aveburyssa. Avebury on pieni kylä, jota ympäröi Stonehengen kaltainen kivikehä, Avebury Stone Circle. Kehä on todellakin valtava, läpimitaltaan useita satoja metrejä. Kierrellessämme kehässä ylitimme kylän autoteitä ja kuljimme porteista niityille, joilla kylän lampaat laidunsivat. Ensimmäinen historiallinen nähtävyys, jossa olemme saaneet väistellä lampaanpapanakasoja. Aveburyn kivikehä on Stonehengen lailla English Heritagen suojelema, mutta sen omistaa National Trust. Aveburyssa on mahdollisuus käydä myös kivikehään liittyvässä museossa, myymälässä ja ravintolassa.

lontoo2011%20108-normal.jpg

Kotimatka Lontooseen kesti odotettua kauemmin, koska moottoritiellä oli sattunut kolme onnettomuutta, jotka jouduimme kiertämään. David ajoi meidät kiertoteitä takaisin Lontooseen, jonne saavuimme tunnin myöhässä aikataulusta. Iltapalaksi haimme take away- ruokaa kiinalaisesta ja intialaisesta sekä rakkolaastareita Bootsista. Retkelle kannattaa siis ottaa kunnon kävelykengät tai lenkkitossut.

Glastonburyyn voi lähteä myös omatoimimatkalle. Jos tarkoituksenasi on käydä ainoastaan Glastonburyssa, pääset sinne lentämällä Bristoliin ja jatkamalla matkaa Bristolista linja-autolla (paikallislinja 376) Glastonburyyn. Bristoliin pääsee myös pitkän matkan linja-autolla tai junalla (Bristol Temple Meadsiin) Lontoosta. 

lauantai, 21. kesäkuu 2014

Edinburgh, Skotlanti 14.-17.6.2014

Lauantai 14.6.

Lähdimme aamulla viideltä ystävien luota taxilla Helsinki-Vantaalle. Juotiin aamukahvit portin 23 edessä. Päästiin koneeseen jo 6.30, kun lento lähti 7.00. Ystävämme kärsii lentopelosta ja lähes koko takaamme kuului syvää hengitystä, jolla hän rauhoitteli itseään. Edessä oli vielä kolme nousua ja laskua, kun meidän täytyi vaihtaa konetta Amsterdamissa. Edinburghiin on harvoin suoria lentoja, jos matkustaa budjetilla.

Koneessa oli välipalatyyppinen aamupalatarjoilu, mutta gluteenittomia vaihtoehtoja ei KLM:llä ollut. Erityisruokavaliolla olevan täytyy siis ilmoittaa ruokavaliostaan etukäteen tai ottaa koneeseen omat eväät. Teetä sentään sain :)

Meillä oli neljän tunnin vaihtoaika Amsterdamissa. Pojat kävivät kahvilla Harvest Marketissa, minä söin vähän välipalaa ja kävin sitten päikkäreille portaiden alle lähtöporttimme lähettyvillä. Olin ostanut uuden matkatyynyn ja pitihän se testata ;) Nukuin melkein pari tuntia, kunnes mieheni tuli herättelemään minua ja kertomaan, että menevät vielä shoppailemaan ennen koneeseen nousua.

Jatkoimme Amsterdamista Edinburghiin puolenpäivän jälkeen Hollannin aikaa. Lentoaika Edinburghiin oli vain puolitoista tuntia.

Laukut tulivat koneesta nopeasti ja kävelimme Airlink (bussi nro 100) pysäkille, joka vie Edinburghin keskustaan puolessa tunnissa. Airlink lähtee kotimaan lentojen tuloterminaalin (Domestic Arrivals) ovien edestä. Käänny laukkuhallin ovesta vasemmalle ja kävele n.100m. Juuri ennen Airlinkin pysäkkiä on lipunmyynti, josta voit ostaa lipun yhdensuuntaiselle matkalle (4£) tai ostaa valmiiksi menopaluun (7£), jolloin säästät 1£:n.

Edinburgh2014%20%282%29-normal.jpg

 

Princes Streetiltä, joka on Edinburghin "uuden kaupungin" pääkatu, jatkoimme bussilla 34 London Roadille, josta emäntämme Andrea tuli hakemaan meidät. Olimme varanneet majoituksemme Airbnb:stä, jossa ihmiset ympäri maailmaa tarjoavat majoitusta omassa kodissaan. Andrea vei meidät asunnolleen Holyroodissa, näytti pikaisesti asunnon ja lähti sitten ajamaan evakkoon äitinsä luo.

Jätimme vain tavarat kämpille ja lähdimme sitten syömään Jimmy Chung`s:iin. Paikka on jo muodostunut minun ja mieheni vakioravintolaksi Edinburghissa. Jimmy Chung´s tarjoaa kiinalaista ruokaa buffetpöydästä kahdella kattauksella, lounaan ja päivällisen. Lounas maksaa päivästä riippuen 8-9£ (klo.16.30 asti) ja päivällinen 12-15£. Buffetista löytyy sekä alku-, pää- että jälkiruokia niin kasvistyöjille kuin vegaaneillekin. Salaatit löytyvät hassusti jälkiruokapöydästä. Kahvi ja tee maksaa erikseen.

Ruokailun jälkeen pyörimme mahoinemme Princes Mall ostoskeskukseen. Pojat kävivät Whisky Shopissa ja minä ostin skottilaisia karkkeja, tableteja. Tablet, suuhun sulava, hampaita vihlovan makea, mureneva toffeentyyppinen makeinen on ehdoton suosikkini. Ostin myös Spiderman kellon kouluun menevälle pojalleni.

Käytiin vielä Rose Streetin Sainsbury´s:ssa ostamassa aamiaistarpeita. Sainsbury´s:lla on pieni mutta suhteellisen kattava valikoima gluteenittomia ja myös muihin erikoisruokavalioihin sopivia tuotteita FreeFrom- hyllyssä. Maitohyllystä löytyy myös Arlan laktoositonta maitoa.

Hyppäsimme Sainsbury´s:n edestä bussiin, joka oli menossa London Roadin suuntaan. Tulimme kaikki väsyneinä kämpille. Katselimme jonkin aikaa telkkaria ja pojat lähtivät sitten ostamaan ystävällemme hammasharjaa. Pubireissuksihan se meni ja minä olin jo nukahtanut, kun miehet tulivat "kotiin" kymmenen aikaan.

 

Sunnuntai 15.6.

Heräsin aamulla jo kahdeksalta, kun pojat vielä nukkuivat. Tein hissukseen aamupalaa ja hipsin sen kanssa takaisin makkariin avoimen ikkunan ääreen. Pulut kurluttivat kovaäänisesti talon katolla, kun kirjottelin päiväkirjaa.

edinburgh2014%20003-normal.jpg

Pojat lähtivät kymmeneltä kävelemään Arthur´s Seatille. Kävin suihkussa ja valmistauduin päivää kahden skottiystäväni kanssa kaupungilla. 

Ystäväni tulivat hakemaan minut autollaan puoli kahdeltatoista asuntomme edestä. Oli aivan ihanaa nähdä molemmat monen kuukauden jälkeen! Ajoimme Gilmertoniin, kaupunginosaan Edinburghin eteläpuolella. Ystäväni olivat varanneet meille opastetun kierroksen Gilmerton Cove:ssa. 

Gilmerton Cove on maan alle hiekkakiveen louhittu tila huoneita ja käytäviä, joiden tarkoitusta ei tiedetä. Cove:ssa asui Patersonin perhe 1700- luvulla ja perheen isä, seppä George Paterson, väitti itse louhineensa paikan viidessä vuodessa. 1800- luvulla huoneet ja käytävät tutkittiin arkeologien avulla ja he arvioivat, että tilat on louhittu jo 1000 vuotta aikaisemmin paljon alkeellisemmilla työkaluilla. Käytävät ovat aikanaan jatkuneet kilometrien päähän eri kohteisiin, mm. erään talon alle, jonka varakas edinburghilainen perhe omisti. Talo on jo purettu ja sen paikalle on rakennettu ruokakauppa. Käytävät ovat romahtaneet tai niin huonossa kunnossa, ettei niihin ole enää turvallista mennä.

Cove on saattanut olla jonkinlainen varakkaiden ihmisten väestönsuoja, johon tarvittaessa saattoi piiloutua. Covessa on makuu- ja ruokailutiloja, kaivo, viemäri, keittokuoppia sekä kappeli. Sillä on saattanut vuosisatojen aikana olla moniakin käyttötarkoituksia. Esim. kappelin kiviseen pöytään on kaiverrettu kissan kuva sekä vapaamuurarien tunnus.

edinburgh2014%20016-normal.jpgVapaamuurarien tunnus ja kissa kaiverrettuna kappelin pöytään

edinburgh2014%20009-normal.jpg

Coven mysteerin ihmettelyn jälkeen menimme lounaalle Wetherspoon:iin Edinburhgin keskustaan. Listalla alkuruokana tarjottavat nachot guacamolella, salsalla ja kermaviilillä sekä juustolla kuorrutettuna saa pyydettäessä myös pääruoan kokoisen. Jätimme jälkiruoan väliin, koska meillä oli suunnitelmissa ajaa Rosliniin ja vierailla Rosslyn Chapel:ssa.

Rosslyn Chapel on aivan ihana pikkuinen kirkko, joka on tuttu myös kirjasta/ elokuvasta DaVinci koodi. Kappelilla on oma maskottinsa, kissa nimeltä William. William nukkui seinän viertä kiertävällä kirkonpenkillä välittämättä tippaakaan oppaan jaarituksista ja edestakaisin kävelevistä turisteista. Istuin hetken Williamia silitellen, eikä kisu korvaansa lotkauttanut.

Ehdin ottaa muutamia kuvia kirkon kryptassa ja kirkkosalissa ennenkuin opas keskeytti puuhani. Kuvaaminen kirkossa on kielletty muiden vieraiden häiritsemiseen vedoten. Todellinen syy taitaa kuitenkin olla kirkon gift shopissa myytävien postikorttien myynnin edistäminen... 

Edinburgh2014%20%2829%29-normal.jpg

Rosslyn Chapel

Edinburgh2014%20%2825%29-normal.jpg

William the Chapel Cat <3

Takaisin kaupunkiin ajettaessa kopattiin miun mies ja meidän ystävä kyytiin ja mentiin kokeilemaan deepfried Mars bar eli uppopaistettua Marsia fish and chips paikkaan. Mars oli paistamisen aikana muuttunut yllättävän sitkeäksi ja maistui kyllä hyvältä jäätelön kanssa.

Edinburgh2014%20%281%29-normal.jpg

Olin tapaamassa vielä yhden ystävän tänään, joten ystäväni heitti ensin pojat kämpille ja minut sitten Waverly Bridge:lle. Tämä ystäväni tuli Glasgowsta miehensä ja vanhimman poikansa kanssa tapaamaan minua Edinburghiin <3 Oli ihanaa tavata ihminen, jota en ollut koskaan ennen tavannut oikeassa elämässä, vaikka olimme olleet kavereita Facebookissa jo vuosia. Tapaamisessa ei kuitenkaan ollut minkäänlaista vaivaantuneisuutta. Juoksimme toisiamme vastaan ja halasimme, kun näimme toisemme saapuvan. Menimme Jimmy Chung`s:iin, jossa ystäväni perhe söi illallisen, minä otin vain teen mässäilypäivän päätteeksi. 

Pitkän, mutta aivan ihanan päivän päätteeksi kävin vielä ruokaostoksilla Meadow Bank:in Sainsbury´s:lla. Löysin kissoille valeluliosta sekä punkkeja että matoja vastaan ja ostin niitä molempia kaksi pakettia kumpaakin. Näitä ei Suomesta saa ilman eläinlääkärin reseptiä. Kissojen tuliaisiin meni paljon enemmän rahaa kuin olin budjetoinut tälle päivälle, mutta olin ollut niin säästeliäs edellisenä päivänä, että ei voi tästä moittia.

Pojat lähtivät vielä pubille, kun tulin kämpille ennen yhdeksää. Minä menin nukkumaan melkein heti. Huomenna olisi vielä yksi kokonainen päivä Edinburghissa. Tiistaina pitää jo lähteä kotiin heti puolenpäivän jälkeen. Onko pakko jos ei taho?!

 

Maanantai 16.6.

Pojat nukkuivat taas vähän pidempään kuin minä. Söin aamupalaa, kun pojat heräilivät ja lähdettiin sitten kaupungille. Pojat menivät pubiin englantilaiselle aamiaiselle, minä jäin valkkailemaan kaikkee ihanoo Wyrd Shopista. Wyrd Shop on tällä hetkellä (6/14) auki epäsäännöllisesti, joten sinne kannattaa soittaa/ meilata etukäteen, jos aikataulu on tiukka. Juttelin myyjän kanssa suomenuskosta ja Kalevalasta, jonka myyjä yllättäen tunsi ja oli lukenutkin(!). Ostin uuden padan, kahvimukin (joka hajosi lentokoneessa), muutaman puolijalokiven ja takiaissuitsuketta, joka tuoksuu poltettaessa makeahkolle nuotiosavulle.

Kävelin ylös Royal Milea ja jäin The Inn on the Mile pubin (tarjoaa myös majoitusta) rappusille kirjoittamaan kortteja Suomeen. Kun pojat liittyivät takaisin seuraani, menimme ystävämme kanssa Mary King´s Close:iin. Mieheni lähti silläaikaa shoppailemaan tuliaisia. Kävimme mieheni kanssa Mary King´s Close:ssa häämatkalla 8 vuotta sitten, joten oli ihan hauska käydä siellä uudestaan. Pieniä juttuja oli tullut lisää, vaikka tarinat toki olivat pysyneet samoina.

Edinburgh2014%20%284%29-normal.jpg

Royal Mile

Mary King´s Close on Edinburghin vanhan kaupungin ylöspäin suuntautuneen rakentamisen takia maan alle jäänyt katu, jonka viimeinen asukas muutti pois 1900- luvun alussa. Opastetulla kierroksella pääsee tutustumaan kadun asuntoihin, työtiloihin ja niihin liittyviin tarinoihin rutosta, murhista ja arkipäivän elämästä vuosisatojen takaa. 

Kierroksen jälkeen jäimme ystävämme kanssa kahville odottelemaan miestäni. Mieheni saavuttua suunnittelimme lounaalle lähtöä. Päädyimme Garfunkel´s:iin, jossa saa simppeliä, mutta hyvää ruokaa. Otin taas nachoja, jotka sopivat parhaiten ruokarajoitteisiini. Vain salsa ja jalopenot piti jättää annoksesta pois. Palvelu oli todella ystävällistä ja ilmapiiri rento.

Ruoan jälkeen lähdin yksikseni kävelemään kämpille. Pojat lähtivät pubille. Taas. Kämpillä purin ostoskassit ja pötkähdin sängylle lepäämään. Heräsin kaksi ja puoli tuntia myöhemmin siihen kun pojat tulivat takaisin kyliltä. 

Lähdimme vielä illaksi takaisin Royal Mile:lle. Tarkoituksena oli mennä World´s End pubiin ja ottaa viskit juuri ennen matkaamme menehtyneen ystävämme muistolle. World´s End oli kuitenkin niin täynnä, että emme mahtuneet pöytään. Tarjoilija kuitenkin ystävällisesti suositteli meille toista pubia ja kävelimme Royal Milea hieman ylöspäin Whiski pubiin.

Edinburgh2014%20%288%29-normal.jpg 

Whiski pubissa olikin todella mukava tunnelma, persoonallinen sisustus ja hyvää ruokaa. Istuttiin ensin terassilla ja juotiin viskit edesmenneelle ystävällemme sinne jonnekin. Siirryttiin sitten sisälle syömään. Whiskin vegeburgeri oli aivan mielettömän hyvää. Ruokarajoitteideni vuoksi jouduin jättämään annoksesta pois sipulin, tomaatin ja sämpylät, mutta annos oli silti todella maukas (kasvispihvi, grillattuja kasviksia ja ranskalaisia). Jälkkäriksi otin skottilaista jäätelöä, mikä sekään ei pahaa ollut.

Lähtiessämme Whiskystä etsimme mieheni kanssa sopivan paikan "love lockillemme", jonka olin hankkinut miehelleni joululahjaksi. Koska olimme viettäneet häämatkamme Edinburghissa, halusimme myös jättää love lockimme sinne. Melrose Closen edestä löytyi rauta-aita, johon kiinnitimme lukon. Avaimen tiputimme lähimpään viemäriin, koska perinteistä jokea tai järveä ei ollut käsillä. Yleensä love lockit lukitaan sillan kaiteisiin ja avain heitetään veteen.

Edinburgh2014%20%2812%29-normal.jpgEdinburgh2014%20%2813%29-normal.jpg

Pojat lähtivät suosikkiharrastuksensa pariin pubille ja minä lähdin kävellen kämpille. Tänään minun ei tarvinnut kauan odotella poikia kotiin, kun mieheni jo pötkötteli vieressäni sängyssä. Huomenna olisi kotiinlähtö edessä...

 

Tiistai 17.6.

Tänään oli sitten pakko lähteä kotiin, vaikka ei olisi millään halunnut. Minua olisi nukuttanut ihan hirveästi, kun mieheni herätti minut yhdeksältä. Parin tunnin päästä pitäisi jo lähteä kentälle. Söin aamupalaksi viimeisiä ruokia jääkaapista ja siistin keittiötä heittämällä pois ruoanjämiä ja tiskaamalla. Lähdettiin puoli kymmenen aikaan kämpiltä. Lukitsin oven ja pudotin avaimen postiluukusta kuten Andrea oli pyytänyt.

Poikien piti vielä käydä intialaisessa syömässä Royal Milella, mutta mikään sopiva ravintola ei ollut auki. Sovimme, että menemme eri teitä ja tavataan Waverly Bridgellä, mistä Airlink lähtisi. Käpsyttelin matkalaukun kanssa alas Princes Streetille ja kävelin Princes Mall:in aukiolle, jolla mutustelin pähkinöitä ja laukkuun jäänyttä short bread:ä (paikallinen teen kanssa syötävä pikkuleipä). Kaksi miestä tuli kysymään apuani siinä istuessani: toinen pyysi 3£ junalippuun ja toinen tietä Cowgate:lle. Tuli hyvä mieli, kun sain autettua kumpaakin. 

Mieheni tuli jonkin ajan päästä ja menimme yhdessä kahville Costa:an odottamaan ystäväämme. Kun hän oli taas mukana porukassamme, meidän piti jo mennä Airlink:in pysäkille ja lähteä kentälle. 

Kentällä valmistauduin taas maksamaan ruumaan menevästä matkalaukusta, mutta ilman etukäteen tehtyä check-in:iä laukku maksoikin tuplasti enemmän kuin Helsingistä lähtiessä, 30€ (KLM. Tarkista muiden lentoyhtiöiden hinnat)!! Siis jos vain mahdollista niin tee lähtöselvitys jo kotona/ hotellissa mennen tullen ennen kentälle lähtöä niin säästät 45€...

Lento Amsterdamiin meni todella nopeasti. Edessä olisi vielä neljän tunnin vaihtoaika ennenkuin pääsimme Helsingin koneeseen.